Tutustuimme EDUTOOL-kollegoiden kanssa viimeisimmässä KVALI-kurssin lähitapaamisessa DBR-tutkimukseen (Design Based Research). DBR-tutkimus vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, mutta hieman jäi pohdituttamaan miten se eroaa toimintatutkimuksesta, jolla on jo pitkä perinne (Lewin 1948, Resolving Social Conflicts…). Toimintatutkimuksen ydin on kentällä, laboratorioiden ja tutkijankammioiden ulkopuolella tapahtuvat muutoskokeet. Toinen tärkeä elementti on tutkittavien osallistaminen, jolloin tutkittavat muuttuvat loppujen lopuksi itsekin tutkijoiksi. Engeström (2002) kritisoi toimintatutkimusta tavoitteellisuuden puutteesta ja avoimista kysymyksenasetteluista lähtevien tutkimusten tekemisen vaikeuksista. Hän esittää ratkaisuksi näihin pulmiin työhypoteesien laatimista ja tutkimuksen suuntaamista niiden perusteella ja tutkimuksen etenemistä niitä testaamalla ja tarvittaessa korjaamalla. Näin toimintatutkimuksesta muotoutuu kehittämiskokeiden sarja, jossa hypoteeseja testataan ja korjataan prosessin edetessä. Lopullisena tavoitteena on toiminnan ekspansiivinen uudistuminen eli aiemman toiminnan kehitysristiriidat ratkaiseva, laadullisesti erilainen toiminta.

DBR-tutkimuksen todetaan samalla tavalla olevan erityisen vahva, kun tarvitaan innovaatioiden tukemista ja niiden systemaattista tutkimusta (Barab, Arici & Jackson 2005: Eat Your Vegetables and Do Your Homework…).

DBR-tutkimuksen keskeisiä tekijöirä ovat Design Based Research Collectiven (2002) mukaan:

1. Oppimisympäristöjen suunnittelun ja oppimisteorioiden kehittämisen nivoutuminen yhteen
2. Kehityksen ja tutkimuksen toteuttaminen jatkuvissa suunnittelun, toiminnan, analyysin ja uudelleensuunnittelun sykleissä
3. Kehityksen tutkimuksesta on synnytettävä teorioita, jotka ovat jaettavissa ja ainakin jossain määrin yleistettävissä ja siirrettävissä opetuskäytännöiksi muissakin yhteyksissä
4. Tutkimuksen täytyy selittää kuinka tehdyt kokeilut toimivat käytännössä aidoissa ympäristöissä

Ero kehittävän työntutkimuksen tutkimusotteeseen taitaa olla lopulta hiuksenhieno, mutta näyttää siltä, että DBR-tutkimuksessa painotetaan jonkin verran toimintatutkimusta enemmän teorianmuodostusta toiminnan muutokseen verrattuna. Ehkäpä onkin todettava, että toimintatutkimus on yläkategoria, jonka alle yhtenä  suuntauksista DBR-tutkimus ja kehittävä työntutkimus sijoittuvat. Toimintatutkimus on siksi toisekseen saanut alkunsa sosiaalitieteissä ja DBR-tutkimus on erityisesti oppimistieteellistä tutkimusta, koska se määritelmien mukaan tähtää nimen omaan oppimistoiminnan muutoksiin. DBR-tutkimuksen tavoitteena voi olla tuottaa teorioita, artifakteja ja käytäntöjä.  The Design-Based Research Collective katsoo, että DBR-tutkimuksen tuotos voi olla opetussuunnitelma, opetuskäytäntö, ohjelmisto, teoria tai uusi oppimisympäristö. Hyvin konkreettisia, toimintaa muuttavia ja kehittäviä muutoksia DBR siis tavoittelee – ja sama pätee kehittävään työntutkimukseen.

Oli miten oli, sekä toimintatutkimuksen – eritoten kehitttävän työntutkimuksen otteella toteutetun – että DBR-tutkimuksen vahvuutena ovat tutkijoiden, käytännön työntekijöiden ja tutkittavien yhteistyö, mahdollisuus reagoida tutkimuksen kohteena olevissa ympäristöissä – toiminnassa – esille nouseviin muutoksiin ja kehitystarpeisiin ja tutkimuksen ja käytännön toiminnan yhdistäminen. Tuollaiset tutkimusasetelmat sopivat nähdäkseni mainiosti nykyisessä, nopeasti muuttuvassa maailmassa tapahtuvaan toiminnan kehittämiseen – oli sitten kysessä opetus, kasvatus tai työntäyteinen tuotantoelämä.

Yllä olevassa TED-talks -esityksessä on yksi mielenkiintoinen esimerkki DBR-asetelmasta.  Emily Pillotonin tarinassa kiehtoo erityisesti toimintatapa, jossa suunnitellaan toiminnassa, suunnitellaan yhdessä – ei puolesta, suunnitellaan järjestelmiä – ei asioita, dokumentoidaan, jaetaan ja mitataan sekä aloitetaan paikallisesti ja laajennetaan maailmanlaajuiseksi.

Tekstissä olevat viitteet löytyvät lukemistosta. DBR-aiheeseen palaan, kun enntän paneutua aiheeseen paremmin KVALI-kurssin edetessä.