Työntekijöillä on oikeus saada osakseen hyvää johtamista. Johtamisen tavoitteena pitää olla työn sujumisen turvaaminen. Näin voidaan taata se, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelun tai tuotteen, ja sen myötä yrityksen talous pysyy kunnossa. Eipä ole näin ollen kummakaan, että maailmasta löytyy lukematon määrä johtamistaidon oppaita. Olen minäkin niistä muutaman lukenut, mutta tärkeimmät eväät esihenkilön työhön olen kuitenkin löytänyt viisauden tutkimuksesta. Seuraavat mietteet perustuvat Jenni Spännärin ja Eeva K. Kallion kirjaan ’Viisaus. Käyttäjän opas.’ Siinä viisauden ulottuvuuksia on kolme: kognitiiviset, reflektiiviset ja empatiataidot.*

Tiedon rajojen laajentamista ja uteliaisuutta

Kognitiivisilla taidoilla tarkoitan tässä yhteydessä halua kehittää omaa osaamista jatkuvasti. Tähän sisältyy ajatus siitä, että osaaminen ei ole koskaan täydellistä. Osaamista voi kehittää lukemalla johtamistaidon oppeja, mutta minä olen havainnut hyödylliseksi lukuisat muutkin näkökulmat. Niinpä olen opiskellut toiminnan teoriaa ja kehittävää työntutkimusta sekä kasvatustiedettä ja sosiaalipolitiikkaa, lueskellut käyttäytymistaloustiedettä, evoluutiopsykologiaa, historiaa, suhteellisuusteoriaa ja kvanttifysiikkaa, mitä milloinkin on käteen osunut. Kaikkia näitä näkökulmia olen pystynyt soveltamaan esihenkilön työssä. Tiedon rajojen laajentamisessa tärkeintä on uteliaisuus ja loppumaton halu hankkia uutta tietoa. Sitä varten – vaikka uuden tiedon hankkiminen kiinnostavaa onkin – voi työpaikalla riittää tiedon kartuttamiseen se, että kyselee työntekijöiden kuulumisia säännöllisesti: ”Miten menee, mitä kuuluu, miten työt ovat sujuneet, miten olet jaksanut työssäsi viime aikoina?”

Ajattelun kehittämistä toimintaa reflektoimalla

Reflektiiviset taidot pitävät sisällään kykyä arvioida omaa toimintaa niin sen aikana kuin sen jälkeenkin. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että esihenkilö pystyy auttamaan myös toisia reflektoimaan omaa toimintaansa. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun työssä sattuu virheitä. Silloin hyviä reflektoinnin kysymyksiä ovat seuraavat: ”Mitä tapahtui? Mikä sai aikaan sen, että niin tapahtui? Mitä voimme yhdessä sopia ja tehdä, että tapahtuman riski poistuu tai pienenee?” Toinen tärkeä reflektoinnin paikka ovat työuran jumitilanteet, joissa esihenkilön tuki työntekijälle on jo työn mielekkyyden ja sitä kautta työhyvinvoinnin vuoksi välttämätöntä. Silloin voi pohtia työn mielekkyyden lähteitä (onko niitä vielä?), mahdollisuuksia työnkuvan muutoksiin (millaiset tehtävät voisivat kiinnostaa?) ja tarvittaessa – mikäli omasta organisaatiosta ei löydy ratkaisun mahdollisuuuksia, myös urasuunnitelmia laajemminkin. Yleensä kuitenkin yhteisen reflektoinnin avulla jumitilanteet laukeavat omaa työtä tuunaamalla. Reflektointia kannattaa toki harrastaa, vaikka ongelmia tai jumeja ei olisikaan. Myös onnistumisten tutkiminen on tärkeää!

Empatiaa muita ja itseä kohtaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, esihenkilö tarvitsee kykyä empatiaan. Tässä on tärkeää jo esihenkilön oman jaksamisen kannalta erottaa affektiivinen ja kognitiivinen empatia. Affektiivinen empatia on esihenkilölle kuormittavaa, koska se tarkoittaa sitä, että hän on saman tunnetilan vallassa kuin asiaansa esittävä työntekijä. Kognitiivinen empatia puolestaan on pikemminkin myötätuntoa, jolloin esihenkilö osaa asettua työntekijän asemaan samalla säilyttäen mahdollisuuden analyyttisesti pohtia tilannetta. Myötätunnon pitää myös johtaa toimintaan, eli vähimmillään siihen, että yhdessä pohditaan (reflektoidaan) tilannetta. Monesti tämäkin jo riittää, mutta tietenkin on parempi, jos voidaan yhdessä sopia jotain tilanteen parantamiseksi. Näin kuulumisten kyselyt tai kysymykset työn sujumisesta ja työssä jaksamisesta eivät jää tyhjäksi sanahelinäksi, vaan saadaan aikaan työn sujumista parantavia muutoksia. Kaiken tämän lisäksi asiaan kuuluu myös se, että esihenkilö on empaattinen itseään kohtaan ja pitää näin ollen huolen myös omasta hyvinvoinnistaan.

Näissä näkökulmissa on myös se puoli, että samanlaiset taidot saavat myös työntekijät pärjäämään työssään paremmin. Näin ollen, kun esihenkilö hyödyntää näitä omassa työssään, myös työntekijät kehittyvät ja kukoistavat. Eikä sovi unohtaa myöskään viisauden tutkimuksen arkista näkökulmaa: viisaustaidoista on hyötyä muuallakin kuin työelämässä. 

*Viisaus: Jenni Spännäri, Eeva K. Kallio (2020). Tämä on tieteellistä faktaa, eli tosi oletus.